Olen ollut omaishoitolomalla jo viikon ja puolet lomasta jäljellä. Ensimmäistä kertaa nukuin lähemmäs kymmeneen. Ruumiin rytmini (olen herännyt samaan aikaan ylös jokaisena aamuna seitsemän kuukauden ajan) sekä kissan rytmi (naukuu tyhjää vatsaansa ja seuraa) ovat pitäneet huolen siitä, että täsmälleen klo 8:00 olen noussut sängystä ylös. Viime kuu oli niin kiireinen, etten saanut otetta enää blogikirjoittamiseen, mutta nyt on sellainen sateinen päivä, jolloin ajatuskin on aamun selkeä niin kuin sateella on usein.
Eilen päätin sitten kirjautua Facebookiin sisään. Kirjautumisen myötä eteeni tulvahti joukko potentiaalisia kavereita, joista tunsin useimmat, olivat nykyisiä tai entisiä oppilaitani. Olin äimän käkenä sen vuoksi, etten ollut antanut itsestäni siinä vaiheessa mitään tietoa paitsi nimeni ja email-osoitteeni. Sitten loin profiilini. Minulla on heikkolaatuinen web-kamera, jonka avulla voi kuvata videota tietokoneen kovalevylle. Pitäydyin mahdollisimman liikkumattomana kuvaamisen ajan. Seuraavaksi siirsin luomani quicktime-videon ohjelmaan, joka muutti videon yksittäisiksi pysäytyskuviksi ja laittoi kuvat pinoon ja laski niistä keskiarvon ja laati sen pohjalta yhden pysäytyskuvan. Tämän vuoksi karkearakeisen ja vajaasti värejä toistavan web-kameran kuvasta tuli varsin laadukas. Terävöitin kuvaa liioitellen ja vein sen profiiliini. Ilta menikin omaksuessa Facebookin ideaa. Ensiksi minua häiritsi, miksi omalla seinälläni (wall) näkyy kavereitteni keskinäiset keskustelut, mutta sitten tajusin, että minunhan itseasiassa pitäisi ottaa keskusteluun osaa. Voin siis operoida koko Facebookissa omalta seinältäni käsin: etsiä uusia kavereita ja jakaa asioita nykyisten kavereitteni kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti