Muualla ja meillä

Verkko-Hesarin Lähi-idän konfliktia kommentoivaa foorumikeskustelua seuratessani hämmästyin miten kaksinaismoralistisesti suhtaudutaan väkivaltaan. Oikeuden tuntuu määräävän se kenen puolelle kirjoittaja on asettunut. Väkivaltaa tunnutaan pitävän ratkaisuna, jopa täällä Lähi-idästä kaukaisessa Suomessa, mutta tunteen puolella maantieteellinen etäisyys on kutistunut olemattomiin. Ystävät suuntaan ja toiseen ovat vihollisia toisilleen myös Suomessa. Logiikan pitäisi olla yksinkertainen: jos kärsimystä tuotetaan yhdelle, ja se kostetaan satakertaisesti, on jälkimmäisessä tapahtunut sata kertaa suurempi vääryys kuin edellisessä. Se johtaa väistämättä kostonkierteeseen. Miksi ei voi toimia toisin? Taustalla voi olla kyse kunnian käsityksestä. Ei voida neuvotella vastapuolen kanssa, koska asetelma johtaa vastapuolen yhdenvertaistumiseen, kaltaiseksi tulemiseen. Tämä paremmuuden kaipaaminen, kilpailu, pesäero, ei ole kriisissä oikea tie. Siitä ei pääse lopullisesti eroon, ellei vastapuolta ole täysin jyrätty. Jos se ei raunioita taloutta, se tapahtuu silti ihmisille.