Laman hampaissa

Sanaile verkossa -verkkokurssini ei sitten alkanut. Ei ollut riittävästi ilmoittautuneita. Olisiko syy sitten hinnassa vai siinä, etten ole tunnettu vai siinä, ettei ihmisillä ole edellytyksiä sovittaa päivärytmiinsä kurssia vai siinä, että olen miesvetäjä (naisethan pääasiassa kirjoittajakursseihin osallistuvat). Tiedä tuota. Sain uuden Mac minini toimimaan yhdessä vanhemman tornimäkkini kanssa, kun kauan odotettuani vastaanotin tilaamani DVI-kytkimen (so. kaksi konetta yhdessä näytössä). Voin tehdä kahta asiaa tietokoneilla yhtäaikaa.

Nyt on ollut minua kiinnostavaa juttua eräällä suljetulla foorumilla kollegoitteni välillä aiheesta kirjoittamisella eläminen. Ja tuntuu tekstejä lukiessassa siltä, että nykyisissä olosuhteissa, olenhan omaishoitaja ja etäopettaja ja kolmevuotiaan lapsen isä, jää aikaa vain satunnaiseen lisäkirjoittamiseen, ettei sellaisella työllä perhettä elätetä. Palkka pitäisi tulla päivätyöstä ja silloinkin joutuisin uhraamaan ainakin omaishoidon. Nytkin on tilanne, että jos kotipalvelu joutuu tuuramaan minua useimmin kuin tällä hetkellä (jos tekisin töitä kodin ulkopuolella), omaishoidettavan kulut nousevat ja minäkin menettäisin osan omaishoitotuesta.

Äitini jutteli pian kolmevuotiaan Rosa-Marian kanssa puhelimessa viikko takaperin ja kertoi olevansa hänen mummonsa ja Rosa-Marian isin äiti. Rosa-Maria ymmärsi asian eri tavalla. Mieltämästään hän teki hokeman. Se kuuluu näin: "Kuulepas, mummi sanoi: isi ja äiti aina sinun kanssasi, näin se käy." Lihavoimattomat lainauksen osat ovat Rosa-Marian myöhemmin kehittämiä lisiä.

Väliaikaelämää

Edellisestä pohdinnastani on kulunut pari viikkoa eikä mikään ole sinä aikana maailmalla muuttunut saati yleisönosastokirjoituksissa. Täkäläinen sanomalehti Kouvolan Sanomat on siinä mielessä tylsä, että uutiset ovat samoja kuin mitä on internetissä julkaistu vähän aikaisemmin ja yleisönosastokirjoitukset vastaavia kuin verkko-Hesarin keskusteluissa: lehti ja keskustelijat vaihtuvat, räikeä ruotimistapa ja aiheet ei. Se maailmalla ja meillä. Muun maailman vastapainona on oma maailma. Hommasin äskettäin "numeronmurskaajan", markkinoiden halvimman macin, joka on nykyistä kymmenen vuotta vanhaa konettani monin verroin nopeampi, vaikka onkin vain suklaarasian kokoinen. Nyt voin jatkossa käyttää raskaampia ja uudempia ohjelmia etätyössäni. Olen saanut mukavasti tekstejä Luumäellä sijaa pitävän Kursiivin kirjoittajapiirin tekijöiltä. Helmikuussahan menen pitämään sinne kirjoittajakurssia. Jännitän myös Sanaile verkossa -verkkokurssini puolesta. Sen deadline on vähän yli viikon päästä.

Muualla ja meillä

Verkko-Hesarin Lähi-idän konfliktia kommentoivaa foorumikeskustelua seuratessani hämmästyin miten kaksinaismoralistisesti suhtaudutaan väkivaltaan. Oikeuden tuntuu määräävän se kenen puolelle kirjoittaja on asettunut. Väkivaltaa tunnutaan pitävän ratkaisuna, jopa täällä Lähi-idästä kaukaisessa Suomessa, mutta tunteen puolella maantieteellinen etäisyys on kutistunut olemattomiin. Ystävät suuntaan ja toiseen ovat vihollisia toisilleen myös Suomessa. Logiikan pitäisi olla yksinkertainen: jos kärsimystä tuotetaan yhdelle, ja se kostetaan satakertaisesti, on jälkimmäisessä tapahtunut sata kertaa suurempi vääryys kuin edellisessä. Se johtaa väistämättä kostonkierteeseen. Miksi ei voi toimia toisin? Taustalla voi olla kyse kunnian käsityksestä. Ei voida neuvotella vastapuolen kanssa, koska asetelma johtaa vastapuolen yhdenvertaistumiseen, kaltaiseksi tulemiseen. Tämä paremmuuden kaipaaminen, kilpailu, pesäero, ei ole kriisissä oikea tie. Siitä ei pääse lopullisesti eroon, ellei vastapuolta ole täysin jyrätty. Jos se ei raunioita taloutta, se tapahtuu silti ihmisille.