Talvi tuli

Vielä yksi päivä tämän lauantain jälkeen, jolloin omaishoitolomani päättyy. Tästä ajasta muistan parhaiten laatimani etäkirjeet sekä toistuvat yöt. Kerran yöllä valvoin ja seurasin miten ensilumi satoi pihalle. Aamulla kylmä oli pakastanut liikenteen jäljet lumeen. Toissa aamuna näin pitkästä aikaa levollisen unen. Se sijoittui lapsuuteni kylään ja rakennukset olivat korkeita kuin olisin ollut lapsen kokoinen. Ehkä unen tunnelma välittikin lapsena olemisesta. Tapasin isänikin, joka timpuroi jossain rakennuksella. Hänestä aika jätti vuosia sitten. Maanantaina palaan jälleen omaishoitamaan ja alkaa jauhaava rutiini ja rytmien yhteentörmäys lapseni, perheeni, etätyöni ja anoppini välillä. Se tarkoittanee uutta univelkaa.