Blogged with the Flock Browser
torstai 23. lokakuuta 2008
Aamukastetta
Enää eivät linnut törmäile ikkunoihin eivätkä suistu päistikkaa maahan. Ne ovat lentäneet etelään. Talitiaisetkaan eivät uskaltaudu meidän lasitetulle parvekkeelle kuten aikaisempina syksyinä, sillä siellä vaanii tiffanityylinen fasaani, tuulikello. Usein olen kaivannut hiljaisia aamuja. Jatkuvat hajaärsykkeet väsyttävät, mitään ei saa aikaiseksi; ne pakolliset tehdään rutiinin voimalla. Kaikki luova odottaa vuoroaan. Olen viime aikoina pohdinut kalikka- ja silosäettä, en kuitenkaan yksin. Apua sain Etäopiston Etäcafésta, joka on Etäopiston opiskelijoiden verkkokahvila. Auttajille siitä kiitos. Minua pyydettiin myös pitämään Luumäellä runoviikonloppukurssi joskus ensi vuonna. Pitäisi alkaa lukea Etäcaféssa pitämääni lukupiiriä varten marraskuun kirjavalintaa, Mika Waltarin Feliks Onnellista. Eilen kirjoitin laajan palautteen avoimen yliopiston opiskelijalle, joka oli keskittynyt perinteisen runon keinoihin. Lapsi heräsi juuri ja pyysi pilapalin korkealta. Minun on nyt mentävä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oliko lapsen pyytämä pilapali pipari?
Jos oli, niin onnittelen. Vielä iäkkäänä hän on muistava, miten hauskaa oli päiväunilta herättyä saada korkealta pipari. Piparipurkki kuvaa lämmintä turvallisuutta.
HN
Mukavaa, että olemme saaneet hyvän vetäjän runokursille, odotamme innolla tuloasi.
Tuli mieleen, että voisit kertoa myös jotain pientä tuosta etäkurssista, joka peruuntui ja josta kerroit jossain toisessa postauksessa.Ehkä sitä kautta saisi sille enemmän osanottajiakin ja siitä tulisi totta. On sääli, jos tekee paljon töitä jonkun eteen, eikä sitten se toteudukaan.
Lähetä kommentti