Meillä on pieni tytär, joka on opettelemassa pottailemaan sillä isommalla asialla. Olin juuri tullut anoppini luota ja istahdin lattialle, kun tytär tuli viereeni ja kysyi "Tuliko piu". Koska hän oli jo aamulla käynyt potalla tällä isommalla tarpeella, tokaisin hänelle ankaran loogisen päätelmäni, ettei se ole sitä. Meni hetki kun tytär alkoi näyttää pelottavalta. Kasvot punertuivat ja otsa painui kasaan silmien päälle kuin suuressa synkkyydessä. Silloin tajusin, etten omien kiireitteni vuoksi tajunnut kuunnella häntä, että looginen ajattelu, joka johtuu kiireeni vauhtisokeudesta, estää näkemästä ja kuulemasta, kaikki oman aikatauluni toiminnot ovat sisältä ohjautuvaa ohjelmaa. Silloin lipesin siitä ja kuuntelin lastani. Kotitehtäväksi sain vaihtaa kakkavaipat, mutta pissa sentään lirisi potan pohjalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti