Kommenteista ja elämää hiljaiselon aikana

Kyllä tuntuu mukavalta huomata, etten puhu täällä blogissani seinille, vaan seinät ovatkin nurin! Sain ensimmäisen kommenttini tässä pari päivää sitten, mutta vasta nyt huomasin sen. Onneksi olen ohjannut kommentit Gmailiin, joka taas ohjautuu Thunderbirdiin ja siitä silmiini. Olen ollut vähän aikaa hiljaa blogissa ihan keskittyessäni opettelemaan Rabid Weaver-editoria. Sillä saisin omista kotisivuistani jossain vaiheessa ehkä nykyaikaisemman näköisiä kuin nykyiset sivuni. Internet alkaa näyttää uudet kasvonsa sitä mukaa mitä enemmän käytän sen keinoja sosiaalisesta webistä alkaen. Se paljastaa myös vihan kasvot, josta olen tässä vaiheessa vain kuullut, mutta kosketus tosielämään on ollut kauheaa. Ei silti pidä syyttää internetiä sisällöstä. Ihminen on ladannut sen sinne, kuten minä tämän tekstin ja toivon sille lukijaa. Kirjoitin runokirjassani Samuelin kirja (Kullervokustannus 2002) säkeet "Anna kosken nousta rinnettä ylös./Siihen se pystyy aikanaan."

Blogged with the Flock Browser

Uusi blogieditori kokeilussa

Eilen kohtasin internetissä uuden selaimen, joka on optimoitu sosiaaliselle webille. Selaimen nimenä on Flock ja sen voi imuroida osoitteesta http://flock.noobit.us/

Nyt kokeilen sen blogieditoria. Jos tämä toimii, ei tarvitse erikseen mennä internetiin.

Koen Flockin myönteisenä. Esimerkiksi huomasin, että YouTuben videoiden äänet ovat vaikuttavamman kuuloisia kuin vaikkapa Firefoxilla tai Safarilla.

Blogged with the Flock Browser

Kuuntelemisesta

Meillä on pieni tytär, joka on opettelemassa pottailemaan sillä isommalla asialla. Olin juuri tullut anoppini luota ja istahdin lattialle, kun tytär tuli viereeni ja kysyi "Tuliko piu". Koska hän oli jo aamulla käynyt potalla tällä isommalla tarpeella, tokaisin hänelle ankaran loogisen päätelmäni, ettei se ole sitä. Meni hetki kun tytär alkoi näyttää pelottavalta. Kasvot punertuivat ja otsa painui kasaan silmien päälle kuin suuressa synkkyydessä. Silloin tajusin, etten omien kiireitteni vuoksi tajunnut kuunnella häntä, että looginen ajattelu, joka johtuu kiireeni vauhtisokeudesta, estää näkemästä ja kuulemasta, kaikki oman aikatauluni toiminnot ovat sisältä ohjautuvaa ohjelmaa. Silloin lipesin siitä ja kuuntelin lastani. Kotitehtäväksi sain vaihtaa kakkavaipat, mutta pissa sentään lirisi potan pohjalle.

Pullopostia

Isäni kuoli yli viisi vuotta sitten. Vaikka siitä on aikaa, niin viime aikoina olen nähnyt hänet unissani usein. Viime yönä, en muista unesta muuta paitsi lopun, isäni näytti ikäiseltäni, hän sai sairaskohtauksen kulkiessani vierelläni. Näytti, että sydämestä olisi ottanut ja että jotain kävi otsaan, koska hän piti kättä sen päällä vaipuessaan maahan. Hädissäni kysyin tarvitaanko ambulanssia, mutta hän sanoi "soita us 22 23 24". Tähän havahduin. Kirjasin oudon puhelinnumeron paperille. Aamulla menin Googleen ja syötin sarjan. Google ohjasi minut sivulle, jonka otsikkona on Postcard ID: US-222324.  Osoite on http://www.postcrossing.com/postcards/US-222324. Sivun mottona näyttää lukevan “send a postcard and receive one back from a random postcrosser somewhere in the world!”